Suomalainen ruoantuotanto perustuu vahvasti kotimaisiin raaka-aineisiin ja maaseudun maatilojen toimintaan. On tärkeää, ettemme aja itseämme tilanteeseen, jossa olemme liiaksi riippuvaisia ulkomaisista toimitusketjuista, jotka voivat häiriintyä esimerkiksi kansainvälisissä kriiseissä tai logistiikan ongelmista.
Suomessa ruoantuotanto on tarkasti säänneltyä ja valvottua, mikä takaa elintarviketurvallisuuden sekä korkean laadun. Lisäksi suomalainen ruoka on antibioottivapaata, mikä lisää sen luotettavuutta ja terveellisyyttä.
Vaikka Suomen ilmasto on haastava, tuotamme monipuolisesti erilaisia ruokatuotteita, kuten viljaa, maitotuotteita, lihaa, kalaa ja marjoja. Tämä monipuolisuus vähentää riippuvuutta tuonnista ja vahvistaa omavaraisuutta.
Kaiken kaikkiaan suomalainen ruoantuotanto tukee huoltovarmuutta tarjoamalla paikallista, kestävää ja luotettavaa ruokaa – se on yhteiskuntamme vakauden perusta erityisesti kriisiaikoina.
Pidän vaarallisena ja vastuuttomana, että poliitikot ryhtyvät päättämään verovaroin kustannettavan ruoan sisällöstä ilman konkreettista suunnitelmaa. Eläinperäisen ruoan määrän puolittaminen lähivuosina vaikuttaisi suoraan muun muassa suomalaisiin karjatilallisiin ja koko maataloussektoriin. Ei ole järkevää tehdä ensin päätöksiä, jotka kaventavat lihantuotantoa, ja vasta sen jälkeen alkaa pohtia korvaavia vaihtoehtoja. Suomeen tuodaan suurin osa kasviproteiineista ulkomailta, ja kriisitilanteessa esimerkiksi pavut ja linssit saattavat jäädä rajan taakse.
Viimeaikainen jauhelihapula on kärjistänyt tilannetta. Sen taustalla ovat karjatilojen vähentyminen sekä kauppojen hintastrategiat. Ratkaisun löytäminen edellyttää kokonaisvaltaista otetta, jossa huomioidaan tuottajien kannattavuus, kuluttajien valinnat sekä kaupan rooli ruokaketjussa.
Suomalaisten ruoantuottajien työ on korvaamattoman arvokasta. Heille tulisi maksaa asianmukainen korvaus, varmistaa toimivat markkinat ja tarjota työrauha, jotta ruoantuotanto voi jatkua vakaana ja kestävänä myös tulevaisuudessa.
