Oppositiopuolueet syyttävät kuukausi toisensa jälkeen Purraa kylmästä politiikasta, jossa sakset viuhuvat ja kansa kärsii. Samalla he eivät kuitenkaan esitä yhtään konkreettista ratkaisua siihen, kuinka Suomen talous voitaisiin pelastaa. On totta sekä valitettavaa, että sopeutustoimet osuvat myös heikoimmassa asemassa oleviin, mutta kysymys kuuluu: onko meillä enää varaa jatkaa nykyisellä tiellä? Jos emme pidä huolta Suomen taloudesta, meillä ei tulevaisuudessa ole varaa huolehtia myöskään niistä, jotka apua eniten tarvitsevat.
Purran listalla oli mielestäni virkistäviä sopeutuskohteita, esimerkiksi sote-järjestöt. Kuinka monta selkäliittoa Suomi tarvitsee? Sote järjestöjä on Suomessa 10 708. Sote yhdistyksiä 10 183 ja sote-säätiöitä 525 kappaletta. Kuinka monta huippupalkkaista järjestöjohtajaa täytyy elättää osittain verovaroilla?
Tässä taloustilanteessa on mielestäni kohtuullista kannustaa järjestöjä hankkimaan osa rahoituksestaan itse, jalkautumalla lähemmäs kansalaisia ja keräämällä tukea omilla toimillaan. Loppujen lopuksi Suomella ei ole varaa ylläpitää lukuisia instituutioita velkarahalla.
Pakolaiskiintiön asettaminen nollaan toisi Suomelle merkittäviä säästöjä. Aluksi miljoonia, pitkällä aikavälillä jopa kymmeniä miljoonia euroja. Kun suurin osa paremman elintason perässä tulijoista nojaa sosiaaliturvaan, kustannuksia syntyy veronmaksajille muun muassa sosiaaliavustuksista, tulkkipalveluista sekä viranomaisten ja oikeuslaitoksen toimista.
Taloudellista hyötyä eikä pikavoittoa maahanmuutosta ei synny Suomelle, eikä koko Euroopalle. Maailmaa syleilevä politiikka päättyy nyt.
Jopa oikeistolaista talouspolitiikkaa mielestään tekevä Kokoomus ihmetteli huuli pyöreänä Purran leikkauslistasta. Onko katse jo siirtynyt kohti mahdollista tulevaa sini-punahallitusta? Nyt jokaisen tulisi kuitenkin pitää kirkkaana mielessä Suomen etu ja talouden pelastaminen. Vaalit käydään sitten, kun niiden aika on.
